Hiphop rantautui Suomeen Helsingin Lepakon ja graffititaiteilijoiden avulla 80-luvun puolivälissä. Ensimmäiset räppärit, kuten General Njassa, olivat englanninkielisiä, suomenkielistä räppiä alettiin soittaa vasta 80-luvun loppupuolella. Monet ensimmäisistä suomenkielisistä räppäreistä, kuten Raptori ja MC Mikke T tuottivat huumoriräppiä, joka oli suosittua, mutta joka monien vakavampien räppäreiden mielestä pilasi suomiräpin mainetta.
Vuosituhannen vaihteessa nousi pinnalle yhä enemmän räppäreitä ja ryhmiä, kuten Cool Sheiks, Damn the Band ja 90-luvun alkupuolella The Funkiest, jotka luottivat englantiin musiikkinsa kielenä. Suomenkielinen räppi löi viimein läpi, kun Fintelligens pääsi listoille 90-luvun lopussa. Aiemmin sitä soittivat undergroundina esimerkiksi Ässä, Matka-Aapeli, Raimo ja Setä Koponen. Fintelligens sai lukuisia seuraajia.
2000-luvun alkupuolella usea suomalainen MC sai levytyssopimuksia. Heidän joukossaan olivat muun muassa Asa (tuolloin Avain), Flegmaatikot, Tulenkantajat, Ezkimo, Paleface ja Seremoniamestari. Suomalaiset räppärit muistuttivat tähän aikaan tyylillisesti yhdysvaltalaisia esikuviaan. Hiphop-kulttuuri alkoi näkyä valtavirrassa klubien hiphop-iltoina, räppäreinä TV-ssä, ja MTV:n ja Jyrkin musiikkivideoina.
Nykyisin moni räp-artisti tekee musiikkia omakustanteina tai julkaisee pienten itsenäisten levy-yhtiöiden kuten Rähinän, Monspinin, 3rd Railin tai Numbers Entertainmentin kautta. Suomen viralliselle albumilistalle ovat muun muassa yltäneet Eevil Stöö, Notkea Rotta, Steen1, Tuuttimörkö, Kemmuru, DJPP, Ruudolf ja DJ Kridlokilta, Jontti & Shaka, Reilukerho, Gee ja Hannibal & Soppa, Cheek, Elastinen, Iso-H, Trilogia, Asa ja Stig.
Nykyisin valtaosa suosituista suomalaisista räppäreistä tekee suomenkielistä räppiä. Cheek on nostanut suomiräpin uuteen nosteeseen. Hän on artisti, joka herättää paljon ristiriitaisia tunteita suomalaisissa; häntä seurataan, kadehditaan, ihaillaan ja vihataan. Hän on kuitenkin onnistunut tekemään ennätyksiä suomiräpin saralla täyttämällä Olympiastadionin ja myymällä lippuja ennätyksellisen nopeasti. Cheek on räppäri, joka uskaltaa tähdätä korkealle.
Urbaani kulttuuri voi muutenkin hyvin Suomessa. Breakdance ja sen johdannaiset ovat suosittuja, ja niiden mestaruudesta kilpaillaan useiden ryhmien välillä. Myös räpin Suomen mestaruus ratkaistaan joka vuosi. Graffititaide on yhä laitonta, mutta laillisten graffitipaikkojen määrää on pyritty lisäämään ympäri Suomea. Räp-musiikki puolestaan uudistaa suomen kieltä ja on tuonut siihen uusia sanoja, kuten heruttaa ja pöhinä.